Blogikirjoitusten päivitys jatkuu.
Vanavettä on jo jäänyt:
Opinnot Raumalla loppuivat viime perjantaina. Siis vain Raumalla, sillä puolimatruusin pätevyyteen kuuluu vielä kahden kuukauden keväinen harjoittelu kauppa-aluksilla. Tosin vielä STCW-certi palokoulutuksesta jää myös tulevalle keväälle. Sitä ei järjestetty nyt kuluneella jaksolla. Rauman palokoulutus tapahtuu aikanaan Porissa.
Haikein, mutta innokkain mielin katselen ARC:n osallistuvien veneiden vanavesiä Word Cruisin Clubin Fleet Vieweristä. Tällä hetkellä Atlantilla purjehtii tuossa Grand Canarialta alkaneessa kisassa kahdeksan suomalaista venettä. Kaksi ARC + venettä, jotka pysähtyivät n. viikoksi Kap Verdelle. Nyt ne ovat matkanneet jo neljä päivää Atlantin aalloilla...
Kun purjehdin viimeksi keskisen Atlantin ulapoilla, kirjoitin yhtäkkiä mieleen tulleen ajatuksen valon pisaroista, jotka tuikkivat meressä veneen ympärillä kuin tuhannet valotäplät tähtitaivaan alla. Niin, Vahinen lokakuinen reitti Hortasta Benalmadenaan tosiaan risteytyi reittiin, jota pitkin vuonna 2013 purjehdimme Sinikan kanssa Portugalin...
Vaellusretkien jälkeen palasin tämän viikon maanantaina takaisin Faialin saarelle Hortaan. Varsinkin São Jorgen saari tuossa horisontissa teki suuren vaikutuksen. Paikka sijoittuu heti Gomeran jälkeen suosikkikohteeksi luonnon, rauhallisuuden, vaellusmahdollisuuksien ja kaikinpuolisen siisteyden johdosta.
Sunnuntaina 19.9. iltapäivällä irrotimme köydet Calhetan marinasta. Aamupäivällä tuotiin puhtaat pyykit laiturille ja kauppaporukka huolehti ostoksista läheisessä Pingo Docessa. Calheta osoittautui oivaksi paikaksi. Itse kävelin loppumattoman mäen ylos kylän keskustaan ja loysin suutarin, joka paikkasi revenneitä ompeleita Dubarryista.
Lento Cadiziin oli budgetluokkassa. Kesto 12 tuntia ja yksi pysähdys Palma de Mallorcalla. Tosin suoraan ei päässyt perille, vaan olin yötä Sevillassa. Ehdin kiertää upean kaupungin loppupäivän aikana.
Lähden purjehtimaan Azoreille. Maileja tosin kertyy tälle matkalle reilut 2500. Olen pestautunut Suomen Purjelaivasäätiön perämiesharjoittelijaksi. Alus on 65 jalkainen Nautorin Swan, S/Y Vahine.
Katariina irtautui Inkoon laiturista tämän viikon maanantaina. Pitkällisen suunnittelun ja ankaran pohdinnan jälkeen miehistöksi saapui Sakari V. Jämsästä. Seikkailu alkoi jo tulomatkalla, kun soitin junasta Sakarille ja kysyin, oliko hän jo asemalla. Vastaus oli, että kyllä, Jämsän aseman sijasta jo Tampereella.
Katariina laskeutui 11.8. keskiviikkona takaisin Pansion Marinan satama-altaaseen. Saman päivän aamuna Hannu Översti tuli perävetolaitteen kanssa satamaan ja kello 13 vetolaite, moottori ja uusi kauluskumi olivat paikallaan. Ammattimaista toimintaa.
