4.8.2022 Pohjanmereltä Norjan vuonoille

04.08.2022

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Tässä kuvapainotteinen päivitys kahden ja puolen viikon kansimiehen pestistä kuunari Helenalla. Purjehdus alkoi heinäkuun puolivälissä Hollannin Harlingenista, Tall Ships Racen välisatamasta ja päättyi Norjan Bergeniin. 

Bergenissä Helena oli kahdesti. Pohjanmeren legi päättyi sinne ja sen jälkeen lähdimme uuden oppilasmiehistön kanssa Norjan suurimmalle vuonolle, Sognefjordille viikoksi ja palasimme siis vielä Bergeniin. Siellä vaihtui myös koko vakiomiehistö kippareineen ja he suuntasivat Itämerelle kansimiehen erittäin tutuksi tulleeseen Rostockiin.

Pohjanmeri ylitettiin vaihtelevissa tuulissa. Osin oli tyyntä, mutta avotuulissa puhurit yltivät välillä 14-15 metriin sekunnissa. Sakari V. hätyytteli omalla ruorivuorollaan jo Helenan nopeusennätystä ja kellotti 16,4 solmun vauhdin! Emme purjehtineet suoraan Bergeniin, vaan nopeasti edenneen seiluun vuoksi saatiin vielä pari vuonopäivää  Hardangervuonolla. 

Pysädyimme ennen Bergeniä kahteen upeiden tuntureiden ympäröimään  ankkurilahteen, Rosendahliin ja Nordheimsundiin. Molemmissa paikoissa, varsinkin Nordheinsundissa oli isot vesiputoukset, joihin teimme lyhyet patikkaretket.

Sateisessa Bergenissä Helena vietti pari huoltopäivää. Uusi, innokas purjehtijajoukko saapui aina sateiseen ja järkyttävän kalliiseen ( 0,4, olut 10-12 e) Bergeniin alkuviikosta. Purjehdus kohti Norjan syvintä (1300 m) ja maailman toiseksi pisintä vuonoa alkoi harmaassa sateessa ja kovassa vastaisessa tuulessa. 

Seuraavana päivänä, kun olimme yöllä saavuttaneet vuonon suun, taivas kuitenkin kuin ihmeen kaupalla aukeni kirkkaaksi sineksi ja saimme viettää valkoisten huippujen ympäröimassä, vähätuulisessa tunturimaisemassa loistavia purjehduspäiviä. (Tosin paljon myös koneella ajoa.) 

Paluumatkalla poikkesimme vielä Norjan Utöseen, Fedjen saarelle. Tuolla Norjan läntisimmällä saarella tuntui tosiaan Utön eli ulko saaren tunnelma,  vaikka saarella asuukin useita satoja ihmisiä ympäri vuoden. Fedjellä tapasimme lyhyesti myös suomalaisen Sissi-veneen (HR 46), joka oli myös tehnyt pari vuonopurjehdusta maksavien asiakkaiden kanssa.

Bergeniin palasimme kaksisataa neliöisen Golly Woppler-purjeen vetämänä kirkkaassa auringon paisteessa. Seuraavat päivät olivatkin sitten tyypillisiä tuolle kostealle kaupungille. Sadetta tuli kuuro toisensa jälkeen. 

Silti: oli ilo purjehtia innokkaan oppilasmiehistön kanssa ja erityisesti osaavan kansimiehistön seurassa. Olihan meillä kipparina kuuluisa Lehtosen Kari, joka seikkaili jo 90-luvulla legendaarisen Pertti Dunckerin Merivuokolla 5000 merimailia eteläisellä Atlantilla.