11.7.2022 Katariina VII vihdoin merellä

11.07.2022

Alkoihan se kausi vihdoin myös omallakin veneellä. Juhannusviikolla keskiviikkona saapui Pepe L. veistämön pihaan ja Katariina nostettiin vankalla ammattitaidolla rekan kyytiin. Degerö Boatin isommat veneet lasketaan Inkoon kalasatamassa, jonne nytkin suunnattiin. Viimeiset fiksaukset oli tehty ja vene oli kyljet kiiltävinä valmiina taas tämän kesän purjehduksiin. Lasku onnistui (toinen lasku ei).

Pari päivää vierähti Inkoon satamassa, mutta jo torstai-iltana purjehdimme viiden mailin matkan Ångestön mk-saareen Porkkalan selän pohjoisrannalle. Tästä muuten alkoi kesän purjehdukset, siis purjeilla seilaaminen, jota jatkui koko vajaan kolmen viikon kierroksen ajan.

Juhannusaatoksi purjehdimme keveissä tuulissa 15 mailia itään Linlandetin laguuniin viettämään keskikesän juhlaa. Yllättäen saimme olla ainoana veneenä tuossa yhdessä hienoimmista mk-laitureista. Koko saaarella oli vain kolme venettä, pääjuhlinta näytti tapahtuvan viereisellä Skrubbön saarella. Upea ilta avomeren äärellä.

Sunnuntaina jatkoimme purjehdusta edelleen purjeet kevyesti vetäen Lauttasaaren edustalle Pihlajasaareen. Tarkoitus oli mennä HSK:lle, mutta kun saavuimme illalla Helsinkiin, 15 €:n yöpymismaksu kannatti maksaa HSK:n 35 sijaan Pihlajasaaressa. Lisäksihän tuo meriHelsingin saari on mukava kohde kallioineen ja hiekkarantoineen. Suomenlinna ei suinkaan ole ainoa paikka, jonne Helsingistä kannattaa mennä kokemaan merellinen meininki.

Maanantaiksi siirryimme HSK:n laituriin ja kuinka ollakaan vanhan Pintan viereen. Nyt pistolaiturilla oli Katariina VII:n lisäksi kaksi kipparin varustamaa pitkän matkan venettä, kun samalla laiturilla oli myös vanhan Maestro-Katariinan kotisatama. Tapasimme muuten Linlandetilla myös vanhan Linjet-Katariinan, joka purjehtii Annikan ja Mepan  hienossa ja hellässä omistuksessa aurinkoisia maileja.

Seuraavana, tuulisena päivänä saapui Juho S. koepurjehtimaan Katariinaa. Kiersimme Gråskäsbodanin melkoisessa tuiverruksessa, söimme lounaan Valimon laiturissa ja palasimme Lauttasaareen odottelemaan Annia ja tyttöjä keskiviikoksi veneelle.

Kipparin kyynärpäät ovat olleet ikäviä vaivoja koko kevään. Toinen kipeytyi jo viime syksynä Vahinen purjehduksella, kun riuhdoimme mereen pudonnutta suurta genuaa takaisin kannelle. Ja toiseen kyynärpäähän iskeytyi bursiitti talvella Nerjan vuorivaellusten jälkeen. No, kävin viidennen kerran  onnistuneesti tyhjennyttämässä nesteen Drumsön sotessa. 

Operaatin jälkeen irrotimme köydet ja purjehdimme hyvässä kaakkoisvireessä kohti Barösundia. Reilun kolmenkymmenen mailin matka taittui iltaan mennessä ja pääsimme vielä nauttimaan saunasta ja lämpimästä merivedestä. (Tosin ei kippari.) Barösundista purjehdus jatkui kisailun merkeissä Tammisaaren edustalle Matgruvanin laguuniin. Kelit suosivat, kisa voitettiin ja taas mk-sauna maistui makealta. Nyt jo lyhyesti myös kipparille.

Perjantaiksi purjehdimme aurinkoiseen Hankoon ja tälläkin kertaa Itämeren portin leppoisalle saarelle. Se kerta tai pari, kun olemme Hangossa, olemme valmiit maksamaan kymmenen euroa enemmän tuosta viihtyisästä satamasta.

Hangossa vietettiin pari tuulista ja aurinkoista päivää. Johanneskin saapui lauantaina veneelle. Uimarannat olivat täynnä polskivia uimareita, hiekka tarttui varpaisiin ja tunnelma oli kuin hellepäivänä kuuluukin olla. Annin perhe palaili takaisin loma-Helsinkiin ja jatkoimme Sinikan kanssa kahden, nyt ainoan moottoriosuuden, läntisen Hangon selän yli Hiittisiin, Kifskäriin. Ja siellä pohjoislaiturille, jossa emme ole vielä olleetkaan. 

Tuulten Poseidon oli edelleen suosiollinen ja sunnitelmien mukaan nostimme maanantai-aamuna purjeet haukulleen ja purjehdimme loistavassa etelä-kaakkoistuulessa! reilut 50 mailia aina upeaan Helsön satamaan Kökarille. Samalla muistelin, että purjehdimme saman reitin ensimmäisen kerran vuonna 1987 Maxi 95:llä, Katariina Suurella. Nyt menimme yöksi Sandvikeniin redille ja seuraavana aamuna siirryimme Helsöhön.

Kökarissa kuuluu olla auringon paistetta, pehmeän pyöreiden kallioiden välissä niityjen ja kukkaketojen keinahdella kevyesti tuulessa, vuokrata polkupyörät ja polkea saaren halki Kökarin upealle vanhalle kirkolle Hamnöhön. Kuinkas muuten, näin myös tapahtui. Illalla oli varattu ikkunapöytä legendaarisesta Havspaviljongenista, josta on yksi Itämeren, ehkä jopa kaikkien muidenkin merien upein näköala. Vietimme Sinikan kanssa 45 yhteisen vuoden merkeissä unohtumattoman illan.

Kökar oli tämän purjehduksen kääntöpiste. Keskiviikkona palasimme takaisin itään. Kevyessä tuulessa pysähdyimme ensin Österskärin mk-saareen saunomaan. Torstaina jatkoimme Sinikan toiveesta Saaristomeren saarten väleissä puikkelehtien Högsåraan

Todellakin, purjehdimme länsi-lounaisissa! tuulissa koko Saaristomeren halki sen länsireunalta itäreunalle. Kuuden solmun vauhdissa vilahtelivat satojen saarten ja luotojen ohella niin Berghamn, Aspö kuin Nötökin ohi takana tulevan mustan pilvirintaman uhkaavasti lähestyessä. Sadetta ei kuitenkaan saatu. Sen sijaan taas kerran sauna ja ruoka Adan kartanolla Byvikenissä.  Vene parkkeerattiin kuitenkin Keisarhamniin, jossa Lefan kanssa neuvoteltiin venepaikka loppukuuksi Hangonkylän satamasta. 


Katariina jäi tällä kertaa muutamaksi viikoksi Hankoon. Kipparin tehtävät vaihtuvat kansimiehen pestiin Helenalla. Purjehdimme loppukuun Hollannin Harlingenista Norjan Bergeniin ja siellä sitten reilun viikon legin vuonopurjehdusta. Saaristomeri vaihtuu toviksi Pohjanmeren aaltoihin.