20.6.2022 Ensimmäiset kuunaukset Helenalla
Reilu viikko sitten perjantaina alkoi ensimmäinen pesti kuunari Helenan kannella. Olin lähettänyt Trafiin kaikki tarvittavat dokumentit kansimiehen- ja ns. lisäpätevyyden saamiseksi. Sieltä olisi saanut väliaikaisen todistuksen, mutta myös ilman sitä pesti onnistui.
Perjantai-iltapäivänä 10.6. saapui alukselle 16 Snupua, Suomen purjelaivasäätiön nuorisopurjehtijaa. Kipparimme Pertsa ilmoitti suunnaksi Tallinan Lennusadaman, jonne luovimme kauniissa alkukesän yössä. Selvisimme heikossa tuulessa yli Suomen lahden kohtuullisesti ja olimme perillä aamuyöllä kello 02.30.
Kansimiehen pääasiallinen tehtävä on toimia purjehduksella purjehtivan (oppilas)miehistön apuna ja ohjaajana kannella köysien, vinssien ja purjeiden trimmauksen parissa. Samoin myös ruorissa olevia purjehtijoita autetaan suunnan pitämisessä ja vaikkapa tällä purjehduksella tiukasti vastaiseen nousemisessa.
Satamassa kansimiehellä on tarvittaessa huoltohommia. Niinpä osa lauantaipäivästä meni Helenan konehuoneessa mustavesikäsipumpun remontissa :). Kerkesin käymään kylillä ja juomassa kahvit perinteikkäässä Energia kohvikissa. Legendaarinen kahvila aivan Viru-keskuksen takana Väike Öistmäen pysäkillä.
Lauantai-iltana kello 8 starttasimme takaisin Katajanokalle. Yö oli upea, aamulla sitten saavuimme sankassa sumussa takaisin Helsinkiin.
Maanantaina veimme Purjelaivasäätiön yhden päätukijan, Merimieseläkekassan henkilöstön päiväpurjehdukselle Pirttisaareen. Reippaassa länsituulessa Helenan kannella päästiin purjehduksen tunnelmaan meriveden pärskiessä välillä myös kannelle.
Tiistaina alkoi yhteistyöpurjehdus Venda-hankkeen kanssa. 12 nuorta, kaksi ohjaajaa ja oma miehistö kokoontui Helenan sitloodaan kello 11. Uusi kippari Bobi piti turvallisuuskoulutuksen ja kevyissä keleissä ajelimme koneella Porkkalan selän yli Bogaskärin laituriin. Nykyisin siellä on Meripelastuseuran koulutuskeskus, jonka upeasta päärakennuskesta on hulppeat näkymät Suomenlahdelle. Oli mukava huomata, kuinka innokasta väkeä kannella purjehti.
Keskiviikkona tuulta oli luvassa sitten paljon enemmän. Ensin avomerelle ja iltapäivällä luovimme Helenan omimmissa tuulissa Hankoon. Ensin pitkä luovi lähes keskelle Suomenlahtea ja sitten toinen siivu Hangon vesitornia kohti ja Itäsataman kylkilaituriin. Nyt pitkälti toiselle kymmenenelle nousseessa tuulessa kryssatessa nuoriso yksi toisensa jälkeen kääntyi vaaka-asentoon ja osa antoi ahdille oman pienen annoksensa.
Laiturissa olimme vasta seitsemän aikaan. Sauna maittoi ja Helenan kajuutassa hiljaisuus laskeutui kovin aikaisin. Myös rannassa oli hiljaista: kaikki vielä kiinni illalla jo yhdeksältä. Kausi ei vielä ole auennut.
Torstaina moottoroimme kello kahdeksan lähdön jälkeen ensin yli Hangon läntisen selän ja Hiittisten kulmalla nostimme purjeet. Alkoi ankara luovi pohjoiseen yli Saaristomeren kohti Seilin saarta. Vasta Nauvon lossin kohdalla laskettiin purjeet ja uupuneet vendaajan saivat huilata. Taas noin kahdentoista tunnin seiluu.
Seilin postilaiturissa ihmeteltiin taas, kuinka hienosti nelikymmenmetrinen kaksimastorautakuunari purjehtii; myös kapeissa saaristoväylissä. Puhumattakaan suurista valtameristä. Perjantaina saavuimme puolen päivän aikaan Aurajoen kylkilaituriin aivan Karibialta saapuneen Vahinen taakse.
Jos minulta kystään, onnistui eka purjehdus oikein mukavasti.