19.4.2022 Itäinen Atlantin valtameri

Lainaus Stafin Helena-blogista:

"Helenan miehistö heräilee yön jälkeen ja kömpii kuka mistäkin kiinni pitäen stand by-vahdin valmistamalle aamupalalle. Tarjolla on munakasta, mysliä, teetä, kahvia ja pekonia. Uunissa paistettuna. Vaihtelevasti palvellut liesi on sanonut työsopimuksensa irti. Siitä huolimatta aamupalat, lounaat ja päivälliset valmistuvat ajallaan. Täällä vesipuistossa hatunnoston arvoisia suorituksia.

Tuuli pujottaa muovipusseja jalkaansa. Sukat säilyvät kuivina lenkkareissa. Oikeastaan kaikki on yltä päältä märkänä, keulasta perään saakka. Reilut kaksi vuorokautta on kuunari purjehtinut syvän matalapaineen reunaa. Tuulta on riittänyt reilun kahdeksantoista sekunttimetrin huitteilla tosiaan pari päivää. Niin ja kaikille tiedoksi: myös sysipimeässä yössä. Vähän väliä saderintamat ovat nostaneet puuskat parhaimmillaan 23 metriin sekunnissa.

Kaikesta huolimatta neljä merivahtia pyörivät normaaliin tapaan neljän tunnin rytmissä. Iltapäivällä on näiden välissä lisäksi kaksi kahden tunnin puolivahtia. Kun aukaiset oven istumalaatikkoon, jo valmiiksi märät sadevaattet saavat merivesihuuhtelun. Onneksi kevyempi ja toisinaan rankempi sade huuhtelee säätiön pukimet sitten saman tien liiasta suolasta.

Keväinen Atlanti on tarjonnut sitä, mitä oli odottavissakin. Kovaa tuulta, sadetta ja myös aurinkoista säätä. Juuri nyt puolen yön jälkeen syvempi matala on väistynyt. Lähestymme Englannin kanaalia. Aurinko hellittelee tällä hetkellä Helenan miehistöä puolipilvisen taivaan raoista. Tosin merivahtia lukuunottamatta kaikki aamupalan syöneet ovat jo punkkansa pohjalla lepäämässä ja keräämässä voimia taas seuraaviin vahtivuoroihin.

Matkaa Cape de la Hagueen Cherbourgin niemen kärkeen on jäljellä noin 350 merimailia.Taas kerran on voitu todeta, että kuunarimme on tehty vaativiin oloihin. Parin päivän aikana välillä myrskylukemiin nousseessa tuulessa alus on noussut arvokkaasti valtavien aaltojen rinnettä ylös ja toista alas.
Suhteellisen helposti on ruorihenkilö saanut kurssin pidettyä kohdallaan. Vaikka välillä aallot nostavat keulan ja murtuva valkoharjainen huippu kirjaimellisesti moukaroi Helenan kylkeä kumauttaen mojovan paukahduksen ja herättäen nukkuvan miehistön, alus kulkee kohti päämäärää puolelta toiselle keinahdellen.

Eilen tyhjennettiin biojäteastia mereen suojan puolen laidalta. Kaikki ei mennyt ihan mereen asti ja Marianne pyysi harjaa siistiäkseen kannen. No, ei kulunt kuin muutama sekunti, kun jo kuohuva valkoinen vesivana syökyi keulasta perään kantta pitkin ja biojätteen loput olivat kadonneet Atlantin aaltoihin.

 Onneksi tuuli on ollut styyrpuurin puolen lanteelta, emme ole joutuneet puskemaan vastaiseen. Loppumatkaksi on luvassa samansuuntaista tuulta ja mahdollisesti jopa tyyntyvää ennen Cherbourgiin tuloa. Sitä Helenan miehistö kaipaa muutaman märän ja myrskyisen päivän jälkeen."

Kun katselee tätä Diegon kuvaamaa pientä videota, on hyvä muistaa, että tuollaista menoa kesti reilut pari vuorokautta. Vahdit vaihuivat neljän tunnin välein yötäpäivää. Ja erityisesti, että yötä lukuunottamatta koko ajan kannen alla tehtiin aamupalaa, lounasta ja päivällistä. Sekä tiskattiin, mopattiin lattioita ja pestiin wc-pyttyjä.

Kakki loppuu aikanaan. Myös matalapaineet siirtyvät ja täyttyvät. Niin kävi myös Helenan Atlantin purjehduksen kahtena viimeisenä päivänä. Saavuimme tiistaina 12.4.Ushantin saaren kohdalle ja puikahdimme Englannin kanaaliin. No, puikahdimme ja puikahdimme: purjehdimme suoraan koilliseen ja Ranskan mantereen ranta ilmestyi saaren takaa styyrpuurista näkyviin. Olimme kanaalissa.

Aurinko helli Helenan miehistöä ja eteläinen kahdeksan metrin laitamyötäinen kiidätti alusta vauhdikkaasti lähes tasaisella merellä kohti kanaalin saaria ja niiden jälkeen esiin työntyvää Capo de la Haguen niemeä. Niemen takaa tulisi näkyviin Cherbourgin valtavat aallonmurtajat ja idyllinen kaupunki. Tosin aivan idylliltä näkymä ei tulisi näyttämään mereltä käsin. Cherbourg on satamakaupunki, jossa on myös laivaston tukikohta.

O.S.:n meripäiviä tuli tällä purjehduksella reilusti lisää. Enää 12 päivää jäljellä täyteen kuutenkymmeneen. Ja tietenkin taas kokemusta siitä, kuinka 20 hyvin erilaisista taustoista tullutta purjehtijaa sopeutuu kylmiin, kosteisiin, ahtaisiin tiloihin. Ja ei voi kuin taas kerran ihmetellä kaikesta kiroilusta, manailusta ja mustelmien määrästä huolimatta, että se yhä uudelleen onnistuu. Mm. pitkän linjan juristi, liikennelentäjä, tatuointitaiteilija, muutama eläkeläinen, opiskelija ja rap-artisti muodostivat taas joukon, joka kuljetti Helenaa yli myrskyävän Atlantin aurinkoiseen Englannin kanaaliin.

Vaikka märän matkan varrella useat manasivat purjehduksen alimpaan h-paikkaan, jo Cherbourgin rantakadun kaijassa kaupungin ydinkeskustassa moni viritteli mahdollisia tulevia purjehduksia. Kokemus on ainutlaatuinen. Kovat olosuhteet, työskentely märällä kannella ja heiluvan kannen alla luovat merkillisen yhteenkuuluvaisuuden tunteen. Jokainen tekee oman osansa niin ruorivuoroissa, ruuan laitossa kuin vessan siivouksessakin. Myös juristi. Ja yhdessä koetaan myös purjehduksen jälkeinen tyytyväisyys siitä, että homma hanskattiin, myrskystä selvittiin ja nyt aurinko paistaa.