27.5.2020 Valmistautuminen jatkuu

Jos matkasuunnitelmat menivät uusiksi, myös varustelun kiireet loppuivat huhtikuussa. Katariina VII on viettänyt talven Turun Venevaraston hallissa Huiskulassa. Hallissa on pidetty n. 10 asteen lämpöä yli talven. Jos on aikomus laittaa venettä hieman enemmän kuin tavallisen kevätkunnostuksen verran, lämmin halli kustannuksista huolimatta on kyllä aivan ehdoton ratkaisu. Voit tehdä töitä milloin vain sateista, tuulista tai pakkasista riippumatta ja mikä parasta, voit jättää projektin kesken, työkalut valmiiksi esille seuraavaa kertaa varten ja tarttua taas toimeen.

Toisaalta pieni probleema tuollaisessa hallisäilytyksessä on se, että voit myös helposti siirtää töiden aloitusta myöhemmäksi; keväällä on aikaa. No, ei sitä sitten aina olekaan. Työtilausten peruuntumisen takia myös Katariinan varustelu ajautui myöhäiseksi. Ja nyt koronan kiinni laittamat rajat vielä auttoivat asiaa, muutama homma on vielä kesken.

Hankintoja pitempää purjehdusta varten on tehty talven aikana. Uusi isopurje on tilattu ja jo haettu WB-sailsista. WB:han tekee purjeet Lauttasaaressa toisin kuin useat muut purjeneulomot. Isopurje on vielä pussissa, mutta kuten tiedämme, Tapio Lehtisen Asterian viitoittamana purjeen kestävyys on taattu. Otso Brummerin kanssa neuvotteluissa päädyttiin neljän läpilatan sijasta kahteen. Kangas on lujaa Dacronia ja kaikki ompeleet sekä purjehelat ovat toteutettu offshore-speksein.


Toukokuun alussa asioin kiireisessä Marnelan venetarvikeliikkeessä Jollaksessa. Muistan vuoden 1997, kun ensi kertaa ryhdyimme purjehtimaan merellä, oli laituripaikka  silloisessa Marnelan laiturissa. Pari talvea oli myös Linjett 32, Katariina IV, talvisäilytyksessä liikkeen takapihalla. Edelleen saman firman toimistossa häärää kotoisasti ikinuori Paula. Pete Karto laittoi Skodan takakonttiin 30 metriä kasimillistä kettinkiä ja sen perään 60 metriä ankkuriköyttä. 

Meillä oli vanhalla Katariinalle Karibian kierroksella lähes sama setti, 20 m kettinkiä ja 40 m köyttä. Ja tuo setti toimi ja piti 12 kilon Deltan kanssa ilman ankkurivinssiä. Nyt asia hoidetaan Lofrans X2:lla, joka kelaa myös köyttä. Kettingin päässä on 20 kg Rocna. 

(Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta olimme Karibialla ankkurissa hiekkarannan edustalla n. viidessä metrissä. Pasaatituuli piti keulan tuulessa. Usein myös saatiin yöpyä paikallisissa poijuissa.)

Suomessa on vielä muutama veistämö, josta saa kaiken tiedon veneestään. Edelleen lähes päivittäin Risto Kristeriltä kysellään ohjeita ja Degerö-veneisiin liittyviä kysymyksiä, joihin hänen on helppo vasta: tunteehan hän itse tekemänsä veneet. Keväällä Kristerin veneveistämöltä toimitettiin uusi Ritchie Navigator 201 pääkompassi ruoritolppaan.


Katariinan rosterityöt tehnyt Tapsa V. teki vanhan Suunnon kompassin runkoon loistavan kauluksen uudelle kompassille. Samoin ammattimaisin ottein kuin muutkin rosterityöt, joita vielä tänä talvena fiksailtiin kuntoon. Mittaukset tehtiin viime vuonna ulkona räntäsateessa (eikä ihan aina onnistunut) ja nyt sitten sisähallissa korjailtiin kohdalleen.

Tapsa teki myös uuden 70 litran rosteritankin peräpunkan alle. Tankkiin asennettiin päätankista erillinen polttoaineen otto omalla suodattimella ja kahdella kolmitieventtiilillä. Tankit voi vaihtaa "lennossa", jos toinen karkeasuodatin menee tukkoon. 

Ettei käy niin kuin Hollannissa Breskenssin edustalla viime purjehduksella. Keskellä yötä satamaan tullessa kone ei käynnistynyt, kova länsituuli painoi kohti aallonmurtajaa ja jouduimme pyörimään isopurjeella puoli tuntia pientä ympyrää odottaen SAR:n hinausta sisäsatamaan.

Sekä uuniliesi että Webaston lämmitin kävivät läpi perusteellisen huollon. Päätin myös uusia kylmäkoneiston. Vanhan, toki kyllä täysin toimivan Isothermin tilalle hankittiin vesikiertojäähdytyksellä varustettu uusi koneisto. S/y Pintassa jo oli tällainen ja toimiva. Olisin halunnut ostaa vain uuden läpiviennin, mutta pelkän läpiviennin hinta oli suolaiset lähes 600 euroa + vaihtotyö uusine liitoksineen. Reilu puolet lisää ja saatiin kokonaan uusi laitteisto (muuten, vanha on myynnissä).


Avomeriolosuhteisiin uusittiin myös sprayhood. Yhteistyössä MP-Venekuomun Tommi Sundenin kanssa suunniteltiin lujasta Sunbrella Plus-kankaasta harmaa kuomu ja siihen entisten neppareiden sijaan Loxx kiinnikkeet. Samalla suunniteltiin tartuntakahvat, josta voi ottaa tukea kuljettaessa kannelta istumalaatikkoon.


Katariinan pohja on maalattu ja vesilinja nostettu pitkänmatkan veneiden mittoihin. Raidat menetettiin, mutta eipä sitten roskaisissa satama-altaissa ole vesiraja mustana. Myös tavaraa voi lastata nyt huolettomasti. Tosin aika vähällä on perinteisesti selvitty. Primerin ja myrkkymaalin luotisuora reuna tehtiin Euroopan johtavan laserlaitteiden asiantuntijan Olli W:n kanssa 3M:n teipillä ja tasolaaserilla.

Tulee mieleen Tapio Lehtisen kertomus kumiveneellä tarkastuskierroksella olleesta aamuisesta marinerosta Golden Globe Racen lähtösatamassa Les Sables-d'Olonnessa Ranskassa. Huomatessaan maailmanympäritavaralastissa vajonneen Asterian vesirajan, hän tuli koputtamaan veneen kylkeen ja tiedusteli huolestuneena, että onko läpivienti pettänyt ja vene mahdollisesti uppoamassa.

Katariina VII on kylkien kiillotusta ja paria läpivientien viimeistelyä vailla valmis purjehdukseen Välimerelle. Kunhan vain rajat aukenevat. Iso huoli on tietysti se, kuinka hyvin kyetään välttämään koronakurimuksen tarttuminen miehistöön matkan edetessä. Joka tapauksessa se tuo aivan varmasti lisäjuonteen purjehdukseen. Tällä hetkellä odotellaan EU:n päätöstä, mitä tapahtuu 14.6. jälkeen. 

Tällä hetkellä ei ole kiire Airistolle, koska suuret vedet odottavat kyllä. Vene on vielä hallissa, kesäkuun alussa mahdollisesti jo meressä. Jos purjehdus olisi sujunut aikataulun mukaisesti, nyt oltaisiin kuljettu Göta-kanava läpi ja tultaisiin Göteborgiin. 

Alla Daphnen lokikirjasta pari sivua: