20.2.2021 Vanhan blogin viimeinen

20.02.2021

Luettuani Henrik Knifin kirjoittaman elämäkerran Göran Schildtistä tulin huomaamaan, että mielikuvani hänestä kirjailijana ja ihmisenä on ollut yksipuolinen. Toivematka, vuoden 1948 purjehdus Tukholmasta Rapallon lahdelle sekä muut Schildtin ikimuistoiset välimeripurjehdukset, ovat oikeastaan se elämä, mitä me tavalliset lukijat hänestä tiedämme: seikkailija, uuden etsijä ja kulttuurifilosofinen antiikin ihannoija.

Olen lukenut myös Schildtin omaelämäkerrallista tuotantoa, mm. Lainasiivin (Otava, 1995). Henrik Knifin kirja avasi kuitenkin laajemman näkymän Schildtin elämään ja tuotantoon. Myös hänen purjehduksensa Välimerellä saivat ikää kuin kehyksen. Ne olivat (vain) osa sitä pitkää ja monipolvista elämää, jota 92 vuoden iän saavuttanut Göran Schildt eli.

Suunnittelin syksystä 2019 alkaen seuraavaksi kesäksi eläkepurjehdusta Välimerelle Daphnen "Toivematkaa" tarkasti seuraten. Rakensin näitä nettisivuja, olin yhteydessä moniin tahoihin, pidin esitelmän matkasuunnitelmistani Forum Marinumissa (Daphnen nykyisessä "kotisatamassa") ja sain jopa muutamia tukijoita projektilleni.

Jouduin kuitenkin pandemiaolosuhteista johtuneiden ongelmien vuoksi keskeyttämään viime kesän purjehduksen suureen pettymykseen. Nyt Henrik Knifin kirjan luettuani voin uudella tavalla arvoida suunnitelmiani ja tekemisiäni sekä asettaa ne oikeisiin suhteisiin.

On aika luopua ajatuksesta purjehtia Daphnen vanavedessä. Ei ainakaan välttämättä samoja vesiä ja samoja aikatauluja noudattaen kuin Göran Schildt. Uskon, että vanavetemme Daphnen kanssa kohtaavat, missä ja miten, se jää nähtäväksi. Katariina VII suuntaa ensi kesänä uudelleen etelään, reittiä tai aikataulua ei lyödä lukkoon - eikä niitä näissä oloissa voidakaan tarkasti ennalta määrätä. Myös tämä sivusto muuttuu oikeastaan vain blogisivustoksi. Matkakirjoituksia tulen kuitenkin jatkamaan, missä sitten Katariina VII vanavettä tuleekin halkomaan.

Kiitos!