2.2.2021 Göran Schildt - Kaksi elämää
"Kun minä vuosikausien näkökulmasta kysyn itseltäni, mikä pääasiassa on johdattanut risteilyjäni Daphnella, mitä olen alusta asti etsinyt ja mitä tänä kesänä tietoisemmin kuin ennen halusin saavuttaa, vastauksena on että aineistoni on 'argonauttinen'. Tarkoitan sillä, että nämä retket ovat minulle olleet vihkimysmatkoja(...) Konkreettinen tuttavuus välimerellisen maailman kanssa on merkinnyt minulle paljon, mutta se mitä ennen kaikkea olen etsinyt ja löytänyt on ollut eräs innostuksen muoto, jonkinlainen usko elämään suurena seikkailuna."
Tämä on lainaus Henrik Knifin kirjasta Göran Schildt -Kaksi elämää (Gummerus 2020, suomentanut Kari Koski). Lupasin palata tähän kirjaan. En kuitenkaan aio tehdä mitään varsinaista kirja-arviointia enkä referoida kirjan sisältöä. Koetan lyhyesti poimia mielenkiintoisesta ja paljon uusia näkökulmia avaavasta teoksesta kiinnostavia ajatuksia.
Henrik Knifin laaja teos avaa lisäulottuvuuden Göran Schildtin (1917-2009) elämään ja tuotantoon. Hän yhdistää säilyneitä dokumentteja, lähinnä monipuolista kirjeenvaihtoa, Schildtin omiin muistelmiin. Kirjassa kerrotaan seikkaperäisesti lapsuudesta, isän menetyksestä, sodassa haavoittumisesta, akateemisen uran vaihtoehdosta, lehtimiesurasta (mm. 40 vuotta Svenska Dagbladetissa) ja myös mielenkiintoisista naistuttavuuksista. Schildt oli kaksi kertaa naimisissa, erilaisia suhteita hänellä oli tämän lisäksi useita vuosien varrella.
Kun Göran Schildt aloitti Välimeri-purjehduksensa, häntä innosti ajatus, joka yhdisti purjehduselämyksen, välimerellisen luonnon ja siihen liittyneen antiikin ajan hengen. Henrik Knifin elämänkerrasta saamme lukea, että nuo purjehdukset olivat vain osa Schildtin elämänkaarta. Kirjan pääpaino onkin oikestaan aivan muussa kuin vain Daphnen purjehduksissa, joita Schildt teki kolmen vuosikymmenen aikana Välimerellä ja sen ympäristössä aina Niiliä ja Mustamerta myöten.
Knif kertoo tuoreessa kirjassaan, kuinka hän päätti keskittyä "...nuoreen Göran Schildtiin ja siihen mitä voisi kutsua hänen laajentumisvaiheekseen". Schildt on kirjoittanut itselleen ikään kuin 'elämän' moniin kirjoihinsa, joissa itse esiintyy. Sen rinnalla hän on elänyt , voisiko sanoa, toista, omaa elämää, josta on jäänyt runsaasti jälkiä, joita Knif kartoittaa kirjassaan. Kirja päättyy vuosiin, jolloin Schildt asettui asumaan 1960-luvun lopulla Leroksen saarelle ja toiseen kotiinsa, Alvar Aallon suunnittelemaan Tammisaaressa sijaitsevaan Villa Skeppetiin 1970-luvun alussa.
Kolme vuotta kestäneen kirjoitustyön lähtökohtana Henrik Knifillä on ollut Göran Schildtin laajat säilyneet arkistot. Kirjailijaisänsä Runar Schildtin esimerkkiä noudattaen Göran Schildt päätti elää kirjoittaen ja tallensi päiväkirjojaan, muistiinpanojaan sekä erittäin monipuolista kirjeenvaihtoaan. Kirjassaan Knif on myös käyttänyt hyväksi ja etsinyt Schildtin lähettämiä kirjeitä niiden vastaanottajilta, erityisesti kirjeenvaihtoa Vivica Bandlerin kanssa.
Göran Schildtin kirjailijan tie alkoi tutkielmalla ranskalaisesta Nobel-kirjailija André Gidestä. Seuraavana vuorossa oli kirja ja samalla hieman laajennettuna väitöskirja ranskalaisesta taidemaalari Paul Cézannesta vuonna 1948. Ennen ensimmäistä Daphne-purjehdustaan Schildtille oli tarjolla akateeminen ura taidehistorin professorina Helsingin yliopistossa. Schildt valitsi kuitenkin toisin ja niin jälkipolville tunnetuimmiksi nousivat hänen kahdeksan purjehduskirjaansa. (Kirjaluettelo ruotsinkielisten painosten osalta alla.)
Knifin kirjassa ei aivan suoraan kerrota perimmäisiä syitä sille, miksi juuri Daphnen osto vuonna 1947 ja varustelu seuraavana vuonna tehtävää pitkää purjehdusta varten ohjasi kuin sattumalta Göran Schildtin tulevaisuuden ennalta suunnittelemattomalle uralle. Schildtillä oli ollut jo pienestä saakka purjeveneitä ja niillä oli tehty pitkiäkin purjehduksia Suomen rannikoilla. Purjehdus oli harrastus, kirjoittaminen elämänmittainen työ.
'Toivematkan', kuuluisan ensimmäisen purjehduksen, Ruotsista Ranskan kanavien halki Italiaan Rapallon lahdelle Välimerelle, piti olla Schildtille yksittäinen kaukopurjehdus ja alun perin Daphnen miehistöineen oli tarkoitus palata takaisin pohjoisille vesille. Toisin kuitenkin kävi. Seuraavana kesänä purjehdusta jatkettiin ja suunnattiin läntiselle Välimerelle Espanjan rannikolle. Purjehdukset jatkuivat tulevina vuosina lähinnä itäisellä Välimerellä. Varsinaisesti Dapnehan ei palannut koskaan enää omin purjein takaisin Suomeen.
(Pro Daphne yhditys hankki veneen lopulta Karibialta pahasti vaurioituneena Suomeen ja korjautti sen. Nyt Daphne on nähtävillä koko komeudessaan Forum Marinumissa Turussa.)
"Toivematkan" (WSOY, 1949) julkaisun jälkeen Schildt huomasi, että purjehduskirjat kiinnostivat kovasti lukijoita. Ne loivat uskoa tulevaisuuteen ja haaveiden toteuttamismahdollisuuksiin sodan jälkeisessä Euroopassa. Jo seuraava kirja "Odysseuksen vanavedessä" (WSOY, 1951) oli vielä "Toivematkaakin" suurempi myyntimenestys ja toi Schildtille lähes täydellisen taloudellisen riippumattomuuden.
Daphnen purjehdukset olivat Schildtille osittain lomia, osittain myös lehtiartikkeleiden kirjoittamista ja toisaalta myös jatkuvaa pohdintaa taide-ja kulttuurifilosofisista kysymyksistä, joista hän kirjoitti ja keskusteli laajan ystäväpiirinsä kanssa. Knif kartoittaa kirjassaan Schildtin yhteyksiä hyvin suureen joukkoon taiteilijoita, kirjailijoita ja kulttuurikriitikoita ympäri Eurooppaa.
Laajan, 500 sivuisen, kirjan perusteella saamme kokonaiskuvan Göran Schildtistä, monipuolisesta ja osin ristiriitaisesta henkilöstä. Toisaalta hän oli konservatiivi, joka haluaisi säilyttää antiikin ihanteita, mutta samalla liberaali, joka halusi uudistaa taidetta hyökäten pelottomasti monia myös kunnioittamiaan auktoriteetteja vastaan.
Knifin kirjassa on yli 800 viittausta sekä kirjallisuuteen että myös lukuisiin kirjeisiin, joita Schildt kirjoitti ympäri Eurooppaa. Tästä huolimatta teksti ei ole lainkaan kuivaa tai kankeaa. Sivuilta välittyy monelta suunnalta valaistu kuva jonkinlaisesta renessanssihahmosta, joka ei pelännyt kulkea omia polkujaa eikä myöskään pelännyt kritisoida ja arvioida omia mielipiteitään.
Lopulta jopa vuonna 1937 Georg Henrik von Wrigtin kanssa Italian Paestumissa kreikkalaisen temppelin juurella koettu "valaistuminen" ja lupaus tulla kreikkalaisiksi joutui Schildtin omien ajatusten kritiikkiin. Vanhemmalla iällä hän huomasi ehkä erehtyneensä suuressa Kreikan ja antiikin ihannoinnissaan: "Antiikki-intoilija on eräänlainen kullanhuuhtoja, joka kulkee maailmalla mukanaan verkko, johon tarttuu vain se, mikä liittyy hänen innostukseensa." (Dianan saari, 1972)
Göran Schildt - Kaksi elämää päätyy kuitenkin luultavasti aivan oikeaan tulkintaan siitä, että vaikka Schildtin elämässä kreikkalaisuudesta ja antiikista tuli jossain määrin taakka, se myös antoi hänelle suunnan, jota pitkin elämä lähti kulkemaan. Hänestä tuli etsijä, joka avasi monia näköaloja ihmisenä olemiseen, unelmien toteuttamiseen ja myös terveeseen itsekriittisyyteen. Schildt toisaalta kirjoitti omaa elämäänsä ja toisaalta eli sitä ollen aina valmis myös tarkistamaan ja muuttamaan ajatuksiaan , jos siihen ilmeni tarvetta.
Blogiartikkelin kuvat: Finna. fi; Svenska litteratursällskapet i Finland
__________________________________________________
Kirjailija, filosofian tohtori Göran Schildt 1917-2009
Göran Schildt osallistui talvisotaan vuosina 1939-40 ja haavoittui vakavasti vatsaan.
Avioliitot: Mona Morales-Schildt (1941-1964), Cristine Schildt (vuodesta 1966).
Kirjailijana Göran Schildt tunnetaan parhaiten Daphne- kirjoistaan, muu tuotanto käsittää kulttuurihistoriaa, taidehistoriaa, esseitä, journalismia, matkakertomuksia, elämäkertoja ja kaunokirjallisuutta.
Vuonna 1965 Göran Schildt rakennutti toisen kodin Leroksen saarelle Kreikkaan yhdessä Christine Schildtin kanssa.
Alvar Aallon ja Göran Schildtin ystävyys alkoi vuonna 1952.
Vuonna 1969-70 Alvar Aalto suunnitteli Schildtien kodiksi Villa Skeppetin Tammisaareen.
Schildt julkaisi artikkeleita Aallon uusista rakennuksista ja Aallon kuoleman jälkeen Schildt kirjoitti arkkitehdistä kolmiosaisen elämäkerran.
Göran Schildtin kirjallista tuotantoa:
Önskeleken (1943)
Önskeresan (1949)
I Odysseus kölvatten (1951)
Paris' hemliga tecken (1952)
Daphne och Apollon (1952)
Tre veckor i Sovjet (1954)
Medelhav (1955)
Solbåten (1956)
Ikaros' hav (1957)
Med Daphne i sexton länder (1960)
Upptäcktsfärd i Sverige (1962)
Resa på Nilen (1962)
Kontrakurs (1963)
Det gyllene skinnet (1964)
Loggbok Stockholm-Rapallo (1966)
Alvar Aaltos skulpturer (1967)
Segla på Medelhavet (1969)
Skulptur i Finland (1969)
Ön som förtärdes av havet (1970)
Alvar Aalto. Skisser (1973)
Dianas ö (1976)
Det vita bordet: Alvar Aaltos ungdom och grundläggande idéer (1982)
Moderna tider: Alvar Aaltos möte med funktionalismen (1985)
Farväl Daphne: 38 års segelfärder i sydliga vatten (1987)
Den mänskliga faktorn: Alvar Aaltos mogna år (1991)
Lånade vingar: Ungdomsminnen (1995)
Tvivlets gåva (2000)
Människor och gudar. Om jagupplevelsens förvandlingar (2002)
Vinterkriget som fars: En ung mans dagbok (2003)
Pekka Mandartin kolme dokumenttia Areenassa:
Henrik Knif
Henrik Knif (s. 1953) on suomenruotsalainen kulttuurihistorioitsija ja toimii dosenttina Åbo Akademissa. Hän on toiminut Biografiskt lexikon för Finland -sarjan päätoimittajana.