14.8.2020 Tämähän onkin purjevene

Täytyy sanoa, että taas yllätyin Degerö 35:n mainioista purjehdusominaisuuksista. Eilen torstaina lähdin Ystadista kohti Simrishamnia. Tuulen ollessa sopiva, ajattelin puolen mailin jälkeen, että voisihan tämän päivän käyttää ihan purjehtien. Vastatuuleen.


Ja kuinka ollakaan, nostin ison täytenä ylös ja aukaisin myös keulan kokonaan. Tuuli oli suoraan nenästä eli idästä, noin 6-7 sekunttimetrin luokkaa. Laineikkoa oli jonkin verran ja vesi lensi keulasta, ei kuitenkaan kuten edellisenä päivänä, kun pärskeet tulivat silloin tällöin istumalaatikkoon saakka.

Aurinko paistoi, meren pinta kimalteli välkehtivässä kilossa ja Katariina kulki kuutta solmua tiukasti vastaiseen. Iso toimi hyvin, genua vanhana hieman pussitti. Sain sen kuitenkin skuutattua riitävästi, jolloin nousukulma oli tyydyttävä. Kun purjeet oli säädetty kohdalleen, myös ruoripilotti kykeni ohjaamaan venettä.

Ensimmäisen puolen tunnin luovin jälkeen aamulla lähtenyt saksalaisvene ajeli muutaman kaapelin mitan päässä edestä ohi. No kisahan oli valmis. Käänsin hieman heidän kurssiaan ylempänä samalle halssille ja kuinka ollakkaan, sain tuon yksitoistametrisen neljän miehen saksalaisen Jeanneaun kiinni. Sitä oloa ... 

Seuraava tikki oli sitten taas merelle, olimme kiertämässä Ruotsin lounaista kulmaa. Jeanneau jäi luovimaan lyhyempiä luoveja lähemmäksi rantaa. Huomasin kyllä, että mennään laskevaa kurssia, mutta yksin häviää käännöksissä sen verran, että päätin yrittää. Ei onnistunut.

Seuraavan kerran, kun kohdattiin, saksalaiset olivat ottameet minut lähes kiinni. No, kun he ottivat luovin merelle, jatkoin kohti rantaa ja sain parin kymmenen asteen nousun, kun ajoin aivan viitosen käyrälle. Kun nousin sieltä, kilpailija oli jäänyt kauas taakse. Kisa päättyi niemen kärjessä olevalle eteläviitalle Katariinan selkeäään voittoon.

Luovi jatkui siksi, kuten niin useasti: tuuli kääntyi idästä koilliseen ja edelleen rannan läheisyydessä muutamia tikkejä ottaen kepitin vielä yhden aamulla Ystadista lähteneen veneen. Tosin pienemmän alle kymmenen metrisen. Olipahan neljänkymmenen mailin ja vajaan kahdeksan tunnin kuntokoulu tuon ison keulan kanssa.

Jo edellisenä päivänä olin purjehtinut tiukasti vastaiseen Klintholm Havenista Ystadiin. Tuuli pysytteli 8-10 metrin paikkeilla koko päivän. Myö silloin iso oli kokonaan auki ja keula rullattuna puolilleen. Pystyin nousemaan vähän Trelleborgista itään, mutta tuossa kelissä ei luoveja ollut järkevää yksin ottaa takaisin merelle, joten ajoin sitten koneluovia Ruotsin etelärantaa illaksi Ystadiin. Satama oli edelleen hyvin tyhjän oloinen, ei edes puolillaan

                                          Ruoripilotti ohjaa, tuulta 9 metriä, aallot 1-1,5 metriä.

Tällä reisulla olen nähnyt kaksi suomalaista venettä. Molemmat Ystadissa. Nyt nuori pariskunta (itse asiassa edellinenkin oli) oli tulossa Tanskan purjehdukselta takaisin. Sinänsä hyvin harvinaista, ei siis Tanskan purjehdus, vaan NUORI PARI.

Kun katselee ympärilleen kaikissa nyt vierrailluissa satamissa, täytyy ihmetellä, että ehdottomasti suurin purjehtijaikäluokka on yli kuusikymmentävuotiaat. Nuoret parit ovat poikkeuksia. Onneksi kuitenkin uutta sukupolveakin on merellä.


Palasin tänään kuusi mailia takaisin Skillingeniin. Koneesta on kuulunut pieni sivuääni jonkin aikaa. Täällä ääni analysoitiin ja selvitettiin äänen tulevan jostain resonoinnista, kuten olin arvellutkin. Vika ei selvinnyt, mutta itse koneen todettiin käyvän moitteettomasti. Hyvä niin, sunnuntaina aina valmis vakiogasti, isäni, on tulossa jatkamaan kanssani. Odotettavissa on edelleen koneajoa.