1.7.2020 505 merimailia takana

Ystad, tuo ruusujen kaupunki ( no onhan toki Visbykin), jossa talojen ovenpieliä koristavat mitä värikkäimmät ruusut. Ne kukkivat edelleen. Ilmanala oli kuitenkin muuttumassa. Pieni sadekuuro yllätti kaupungilla ja kuten niin usein, luukut jäivät auki. Ei onneksi kastunut pahasti.

Tässä kohtaan olisi nyt ollut vielä mahdollista poiketa Skagerakiin Daphnen reitille läpi pohjois-Tanskan. Päätös oli kuitenkin nyt sellainen, että jatketaan lounaaseen kohti Tanskan kaakkoiskärkeä. Vallitsevien tuulian, miehistöpolitiikan ja runsaiden lisämailien vuoksi kokka on kohti Kielin kanavaa - jälleen. Purjehduksen luonne on muuttunut.

Kirjoitin keväällä Merikarhukirjaan artikkelin suunnitelmista purjehtia Daphnen vanavedessä Välimerelle. Siinä mainitsin toiveikkaasti purjehtivani nyt eri reittiä kuin normaalisti. Uusi normaali tästä nyt sitten kuitenkin tuli. Kaikki muuttui maaliskuun aikana. Ymmärrettävistä syistä niin miehistön kuin muunkin matkanteon suhteen tilanne on toinen kuin suunnitelmia laadittaessa. Mutta, niin sanotusti: näillä mennään.

(Soitin veneestä puhelun Ralf Långbackalle, joka oli aikanaan oli puheenjohtajana Pro Daphne-yhdistyksessä 90-luvulla. Viiden vuoden ajan vaivojaan säästämättä Långbacka hoiti sekä rahan keräystä, että myös Daphnen kunnostusta ja museointia. Puhelun aiheena oli kysymys saksalaisen Fritzin perheen reiteistä, kun he purjehtivat Göran Schildtiltä ostamansa veneen Karibialle. Tätä tietoa ei ilmeisesti ole kellään. Daphne päätyi lopulta hurrikaanin runtelemana Ranskan puolen Saint Martinille, josta se monien vaiheiden jälkeen laivattiin Suomeen.

Olen myös ollut yhteydessä s/y Maria IV:n miehistöön Espanjaan. Simo on luvannut kokeneena kanavapurjehtijana selvitellä Ranskan kanavien tilannetta. Ainakin parin kanavan hän tiesi olevan suljettuna.)

Lähdimme Ystadista vaihtelevaan tuuliennusteeseen kohti Klintholm Havnia ja Møn saarta. Matkaa hieman yli 50 mailia. Ohitimme valtavan tuulipuiston, jossa oli kaksi öljynporauslautan näköistä huoltolauttaa. Pari venettä näytti vartioivan aluetta. Puikkelehdimme koneella ajaen alueen läpi ilman huomautuksia. Lähellä Møn klintteja valtava musta pilvi lähestyi lounaasta. Onneksi saimme vain pienen reunasateen ja 11 sekunttimetrin vastaisen.

Klintholm Havnissa, jossa jo s/y Pintan paluumatkalla poikettiin, oli saksalaisten veneiden armaada laitureissa, ehkä n. parikymmentä venettä. Satama on yhdistelmä kalasatamaa, lomaosakkeita ja vieraslaitureita. Pieni kauppa ja muutama ravintola + asialliset suikutilat.

Alkumatkan miehistön, isäni, purjehdus päättyi tänne Tanskaan. Mikko Tampereelta on tulossa illalla alukselle. Eilen teimme vielä isomman ja pienemmän vaelluksen täällä Møn klinttien niemellä. Kerrassaan upeat maisemat. Paluumatkalla osa joutui sateen alle, mutta siitäkin selvittiin. Tuuli alkoi myös eilen puhaltamaan toden teolla. Lounaasta puhkui pitkälti toistakymmentä metriä. Valkoinen kuohu vain lensi yli aallonmurtajan kiveyksen.

Ami, kiitos loistavasta matkaseurasta. Me palaamme asiaan. Kyselit tuolla Öölannin pohjoiskärjessä suuresta loistavasta tähdestä, joka sitten loisti myöhemminkin useana alkuyönä itäisellä taivaalla. Arvelen, että äiti, mummu siinä lähetti meille tervehdyksen ja toivotti hyvää matkaa merenkulkijoille.