23.7.2021 "Kaikki ei mee aina hyvin!"-Eino Tuomela, 9v.

Sattuipa oiva lainaus löytymään Facebookista. Keskiviikkoiltaan mennessä Katariinan vaihdelaatikon korjausta selvitettäessä tilanne rakentui siten, että huonoista vaihtoehdoista paras olisi se, että palataan takaisin lähtöruutuun.

Sain tilanteeseen yllättävältä taholta kovasti apua. Tiistaina aamulla kello 7.05 soi puhelin. "Täällä vakuutustarkastaja Tuomisto , huomenta." No, kuten jo oli tiedossa, vakuutus ei tapahtunutta haveria korvaisi, mutta herra tarkastaja jutteli kanssani lähes tunnin ja erittäin ponnekkaasti esitti erilaisia vaihtoehtoja tilanteen ratkaisemiseksi.

Tuomiston mielestä parasta olisi kuljettaa vene rekalla Suomeen (180 km Tukholmaan ja sieltä laivalla Turkuun). No, lopulta se vaihtoehto tyssäsi sekä kustannuksiin (3500€) että liian pieneen nostopaikkaan. Tarkastaja epäili ruotsalaista korjaustoimintaa ja mahdollisia suuria kustannuksia. Hän antoi myös neuvon vaihtaa vetolaitteen öljy tavallisesta ATF öljystä hieman kitkaisempaan ATF F-type öljyyn.

Samassa puhelussa sain myös yhteystiedon turkulaiselle vetolaitekorjaajalle Hannu Överstille. Soitto sinne ja taas selkeitä neuvoja. ATF-F:ää voi käyttää, vene on nostettava ja korjaus ei ole lopulta kovin iso. Tietysti vetolaite pois, mutta samalla voi vaihtaa myös kauluskumin. Myös soitto SähköAhosen Jussille kertoi, että vene on nostettava.

Ystävällisen sukeltaja Janin kanssa ajelimme ympäri Söderköpingiä ja lopulta "ute på landet" löytyi autonrakentaja, jolta saimme neljä litraa tarvittavaa öljyä. Vaihdoin öljyt ja sen jälkeen selvisi lopulta, että missään ympäristön Volvon huollossa ei olisi aikaa lähiviikkoina aloittaa korjausta.

Tiistai-iltana soittelin Sakarille Ruotsulaan ja tarjosin miehistöpaikkaa seikkailupurjehdukselle. Sakarilla oli Päitsi viikonloppuna, mutta samasta purjehtijaperheestä Jaakko ystävällisesti lupautui gastiksi. Jaakko hyppäsi keskiviikkona 14.51 junaan Jämsästä ja torstaina kello 11 kävelimme hänen kanssaan kanavan vartta Katariinan sululle.

Vielä samana päivänä eli eilen irrotimme kolmisin köydet laiturista. Meillä oli kyllä pari venekuntaa auttamassa, kun livuimme ilman konetta ensimmäiselle kaksoissululle alavirtaan päin.

Kanavahenkilökuntakin poikkeuksellisesti auttoi ja pääsimme vielä yhden sulun ennen iltakuutta, jolloin kanava suljetaan. Katariinan kylkeen kiinnitettiin Bombard ja aina virkeät 3,5 Jonhsonhevosta. Tuuli oli oikeastaan vähän liian kova ja kumivene pääasiassa jarrutti menoa. Yövyimme kuutamoisen yön sulkulaiturissa.

Tänä aamuna eilisen johdosta hieman kauhistuneet, mutta kovin ystävälliset keltapaidat olivat sitä mieltä, että teille ainoa keino edetä on päästä hinaukseen. He lupasivat kyselle, olisiko joku halukas ottamaan meidät mukaan. Ja - kuinka ollakaan, ensimmäinen aamun purjevene, Hanse 321 kahden ystävällisen ruotsalaispurjehtijan voimin lupasi hinata meidät pari sulkua ja yhden maantiesillan läpi Söderköpingiin. Kumppari vaihdettiin perään edelleen jarrutustoimintaan.

Matkalla selvisi, että saamme vielä huomennakin saman veneen hinauksen loput kolme sulkua alaspäin ensin Memiin ja sitten merelle. Sinikka matkustaa huomenna takaisin maakuljetuksella ja jatkamme Jaakon kanssa purjehtien takaisin maailman hienoinpaan saaristoon. Luvassa on keveitä tuulia, onneksi ne kuitenkin näyttäisivät olevan etelän puolelta. Suomen Utöseen on matkaa n. 160 merimailia ja suunta pääasiassa koilliseen.