28.9.2021 Madeira - Horta, Azores
Sunnuntaina 19.9. iltapäivällä irrotimme köydet Calhetan marinasta. Aamupäivällä tuotiin puhtaat pyykit laiturille ja kauppaporukka huolehti ostoksista läheisessä Pingo Docessa. Calheta osoittautui oivaksi paikaksi. Itse kävelin loppumattoman mäen ylos kylän keskustaan ja loysin suutarin, joka paikkasi revenneitä ompeleita Dubarryista.
Hetken koneajon jälkeen Madeiran luoteiskulma antoi Vahinelle vuihuvan vihurin styyrpuurin lanteelle. Purjeet nostettiin ja meno oli kuin H-veneellä tuikassa luovissa. Upeasti jälleen 65 jalkainen Swan otti aallot vastaan.
Parin tunnin purjehduksen jälkeen tuuli asettui kohtuullisiksi 8-11 sekunttimetrin lukemiksi. Suuret Atlantin mainingin keinuttivat alusta. Tuulen aalloista ei ollut haittaa kululle. Tuulikulma asettui n.120 asteen tietämille ja meno kohti Azoreita muuttui loistavaksi purjehdukseksi.
Vahtivuorot pyorivät kuten aiemminkin. Vuorokauteen tuli kaksi merivahtia, minulle ja Tapiolle vuorot 8-12 sekä aamupäivällä että illalla. Vuorot menivät hieman uusiksi, koska Matti joutui jättämään aluksen Madeiralla ja lähtemään Suomeen katsomaan isäänsä sairaalaan. Yleensä vahdit pyorivät ns. puolivahdin ansiosta siten, että aina kerran kolmessa vuorokaudessa sattuu sama vuoro, mutta syystä tai toisesta meillä oli kiinteät vuorot.
Purjehdus jatkui lähes sortsikelinä seuraavat kolme vuorokautta. Tuulikulma pysyi samana, kääntyen joskus hieman taaksepäin ja lätkyttäen silloin tälloin purjeita. Ajoimme aluksi ykkosreivatulla isola ja fokalla, mutta ennen pitkää keulapurje vaihdettiin isompaan genuaan.
Vahinen vauhti pysytteli 7-8- solmun tietämillä. Meno oli suoraan kohteeseen ja näytti siltä, että olisi mahdollista tuolla vauhdilla ja tulevilla ennusteilla tehdä vuorokauden pysähdys matkan varrelle osuvalle Santa Marian saarelle. Saari on yhdeksästä Azorien saarista eteläisin.
Koska hieman himmailimme Vahinen vauhtia, saavuimme Santa Marian satamaan sopivasti kolmen purjehdusvuorkauden päätteeksi aamupäivällä. Saimme hyvän laituripaikan B-ponttoonin päästä.
Satama oli melko pieni ja kun silmäili marinan veneitä, huomasi, että nyt tultiin purjehtijoiden satamaan. Kaikki parikymmentä venettä olivat hyvin varustettuja pitkänmatkan veneitä, kaukaisin Uudesta Seelannista.
Itse saari osoittautui kovasti mukavaksi saareksi, jonka ilmapiirissä saattoi aistia kaukaisen, jossain määrin eristyksissä olevan saaren leppoisaa tunnelmaa. Muu miehisto kiersi saaren takseilla, itse istuskelin pienen, parin pitkän kadun halkoman kaupungin keskusaukiolla ja katselin paikallisten koululaisten liikuntapäivän mekastusta.
Vielä illalla maalasimme Vahinen nimen Santa Marian allonmurtajan betoniin. Ilta oli jo pitkällä, joten hienosteluun ei ollut aikaa. Sattumoisin vieressä oli Suomen lippu ja tikkakoskelaisen Ari A:n Kalevala-veneen tagi. Samoin kuin monen muun purjehtijan, korona pysäytti myos Arin matkan Kanarialla. Kalevala on nyt Las Palmasissa ja Arin suunnitelmissa on mahdollinen paluu takaisin Suomeen.
Madeiralta Santa Mariaan tuli matkaa 470 mailia ja torstaina, kun sieltä jatkoimme purjehdusta, matkaa Hortaan, Faialin saaarelle oli jäljellä 190 mailia. Onneksemme tuuli pysyi koillisessa ja saatoimme lasketelle lähes sivutuulessa nuo loput mailit. Perjantaina aamuyollä tuuli kuitenkin sitten kuoli. Ajoimme loput 40 mailia Hortaan koneella, siis koko legin ensimmäiset konetunnit.
30 mailia pitkän Picon saaren, jonka huippu kohoaa 2300 metriin, eteläreunaa ajaen saavuimme Faialin edustalle ja sieltä puolipäivän maissa legendaariseen Hortan satamaan, satamaan, joka on tuhansien ja tuhansien Atlantin purjehtijoiden perninteistäkin perinteisin pysähdyspaikka.
Madeiralta Santa Mariaan tuli matkaa 470 mailia ja torstaina, kun sieltä jatkoimme purjehdusta, matkaa Hortaan, Faialin saaarelle oli jäljellä 190 mailia. Onneksemme tuuli pysyi koillisessa ja saatoimme lasketelle lähes sivutuulessa nuo loput mailit. Perjantaina aamuyollä tuuli kuitenkin sitten kuoli. Ajoimme loput 40 mailia Hortaan koneella, siis koko legin ensimmäiset konetunnit.
30 mailia pitkän Picon saaren, jonka huippu kohoaa 2300 metriin, eteläreunaa ajaen saavuimme Faialin edustalle ja sieltä puolipäivän maissa legendaariseen Hortan satamaan, satamaan, joka on tuhansien ja tuhansien Atlantin purjehtijoiden perninteistäkin perinteisin pysähdyspaikka.
Paavo oli varannut ankkuriJaloviinat (yhden tähden). Olimme tämän legin maalissa. Ja olihan meillä vielä Tapion ostama Pambeiros-pullo, josta kapteeni annosteli toisellekin jalalle. Se ei oikeastaan haitannut, sillä olihan koko miehistolle kasvanut oikeat merijalat.
Kirjoitan tätä nyt Hortan pääkirjastossa. Tulee mieleen Katariinan Atlantin kierros, jonka aikan suorittelin multimediaopintoja lukuisissa kirjastoissa reitin varrella. Hienoin niistä oli Santa Cruzin kirjasto Teneriffalla ja kaksi erikoisinta Diana Bar Povoa de Varzimissa ja Martiniquen kirjasto Fort de Francessa.
Vietä nyt tämän viikon sekä täällä Faialin että myos läheisillä Picon ja San Jorjen saarilla. Muu miehisto on lentntänyt koti Suomeen. Ensi viikko, kun Vahine palaa tänne Hortaan, teemme huoltohommia uuden vakimiehiston kanssa ja sen jälkeen alkaa paluupurjehdus Benalmadenaan.
