26.8.2020 Takaisin Suomeen

Ympyrä sulkeutuu - vaikka ei ollenkaan pitäisi.

Lähdin purhjehtimaan kohti Välimerta sunnuntaina 21.6. täältä Hiittisten saaristosta, Käsnäsista. Nyt muutama päivä yli kaksi kuukautta sen jälkeen palasin tänne Hiittisten eteläreunalle, Ådskärin merikarhusatamaan, joka sijaitsee upeasti avomeren reunalla Öröstä pari mailia etelään.

Mitäkö tapahtui. Kiersin Hollannin.

Matkaan mahtui monenlaisia kelejä, kanssani  purjehtineita upeita gasteja. Maita sekä satamia korona-ajan Euroopassa. Kaikkein eniten kuitenkin tältä purjehdukselta mieleen on jäänyt ja jää se toiveiden ja pettymysten myllerrys, jota parin kuukauden aikana koin. Kevät jo laittoi suunnitelmat uusiksi. Ja lopulta koko ajatus Daphnen vanavesien purjehduksesta piti jättää ja palata takaisin lähtöruutuun.

Toistaiseksi? 


Purjehdin siis eilen hienossa sivutuulessa yli Suomenlahden. Yhdeksän aikaan irroitin köydet edullisen dieselin tankkauksen jälkeen Kärdlan marinasta Hiidenmaan pohjoisrannalla . Aluksi tuuli oli hieman kadoksissa, mutta parin tunnin jälkeen purjeet täyttyivät iloisesti haukulleen ja lopulta taas lennettiin seitsemän solmun vauhtia kohti Bengtskärin majakkaa ja kuohuina pärskyviä luotoja sen länsipuolella. 50 mailia/kahdeksan tuntia, joista 49 autopilotilla.

Örön aukossa oli perinteitä kunnioittaen Adan miehistö vastasssa luotsaamassa Katariinaa vihreisiin poihuihin, tosin nyt tällä kertaa uuteen kylkikiinnityspaikkaan. Valitettavasti oli hieman hankala nauttia upeasta luonnonsatamasta, koska tätä paluuta ei ollut suunniteltu tällaiseksi. Nythän, 25.8., suunnitellun aikataulun mukaisesti Katariinan piti olla Välimerellä matkalla Saint Tropezista Cannesiin.

Niinpä.

Kuohujuomaa kuitenkin otettiin, grillattiin, saunottiin ja ihmeteltiin Katariinan matkaa ja Adan varapäällikön Oskun puolen vuoden perämiesharjoittelun pestiä luxusjahdilla Kroatiassa. Katariinan kipparikin ilmoittautui mahdollisiin luxuspesteihin, jos niitä joskus ilmaantuu.

Olipa myös melkoinen sattuma, että samaan aikaan kolmanneksi veneeksi satamaan saapui Aleksi Soini, jonka kanssa olimme omistaneet Solaia-nimisen H-veneen 12 vuotta sitten. Veneen, jolla kilpailimme aikanaan H-veneiden MM-kilpailuissa Hangossa. (Sijoitus 29/55 venettä.)

Purjehdin huomenna Hankoon ja sieltä käyn viikonloppuna junakyydillä Helsingissä ylioppilasjuhlissa. Siellä on myös tarkoitus viettää Sinikan kanssa pari yötä lomatunnelmissa. Palaan veneelle Hankoon sunnuntaina ja ensiviikolle on luvassa vielä tämän purjehduksen päätösprojekti. Sitten purjeet pussiin ja vene pakettiin odottamaan uusia seikkailuja.

Ainakin yksi päivitys on vielä luvassa tähän blogiin. 


Tällaista voi purjehdus parhaimmillaan olla. Pieni onnenlintu saatteli Katariina VII:n takaisin Suomeen.