23.8.2020 Isäni Pentti

Aina luotettavan SMHI:n ennuste piti paikkansa. Lähdimme toissa päivänä aamulla yhdeksältä Fårösundista kiertämään Fårön saarta pohjoispuolelta kohti itää. Tuulta oli ennustettu aluksi viitisen metriä eteläkaakosta ja niin se myös puhalsi.

Ajoimme koneella pitkin laajaa raukkialueen rantaa, kunnes saimme purjeet ylös Ingmar Bergmanin kesäpaikan tietämillä. Jo Fårön koilliskulmalla pienen matalikon jälkeen Katariina alkoi kuuden solmun iloisen laukan kohti Hiidenmaan ja Saarenmaan erottavaa salmea. Tosisuunta oli 66 astetta ja matkaa 120 mailia.


Aivan kuin olisimme olleet Itämeren lounaispasaatissa, purjehdus taittui kuuden ja kahdeksan solmun vauhtia tuulen puhaltaessa koko ajan hieman takaviistosta. Suhteellinen tuulikulma oli 80 astetta ja autopilotti jaksoi hyvin ohjata venettä. Purjehdinmme kahden tunnin vahteja ja vapaa vahdissa jopa nukuimme molemmat.

Aivan ennusteen mukaan tuuli yltyi kymmeneen metriin illan pimetessä Saarenmaan luoteiskärjessä, Vilsantin saaren paikkeilla. Kirkas Vilsantin majakka valaisi tummaa pilvistä merta. Keulaa pienennettiin, isoonkin olisi ollut hyvä laittaa ykkösreivi, mutta jatkettiin kuitenkin täydellä purjeella.

Kun heräsin isäni puolikkaan koiravahdin jälkeen yöllä kahden aikaan, iso reivattiin Saarenmaan pohjoisrannan suojatessa aallokolta. Tuulta sen sijaan oli edelleen kymmenen, puuskissa 11-12 metriä. Myös keulaa pienennettiin lapuksi, koska jarruttelimme hieman, että tulisimme jonkinlaisessa aamuvalossa Sörun salmen kapeikkoon ja keppiviidakkoon.

Aamu valkeni ja purjehdusta päätettiin jatkaa Hiidenmaan itärannalle Heltermaalle viuhuvassa etelätuulessa Hiidenmaan kaakkoispuolella olevia matalia kiertäen. Tuolla tuulella edes kippari, joka on kuuluisa oikomisistaan, ei lähtenyt urheilemaan.

Kun käänsimme suunnan pohjoiseen Väinön merellä, otin keulapurjeen kokonaan sisään ja laskettelin vahtivuorollani pelkällä reivatulla isolla 7-8-solmun vauhtia puuskaisessa takatuulessa kohti Heltermaata. Tuuli oli suoraan takaa, onneksi laineikko ei vielä noussut liian hankalaksi ja vene pysyi hyvässä balanssissa.

Kuten niin monesti, niin nytkin, suunnitelmat muuttuivat ja päätimme jatkaa hyvissä, toiselle kymmenelle nousevissa vihureissa Kärdlaan saakka. Olihan nuo tuulet käytettävä hyväksi. Ilmakin oli vielä lämmin sateen uhasta huolimatta.

Kärdlaan on tehty Pussirahun kapeikon kautta uusi väylä suoraan idästä satamaan. Oikaisimme tuon 2 metrin syvyisen väylän kautta ja Kärdlan satamassa mailimittari näytti 25 tunnin purjehduksen jälkeen 178 purjehdittua merimailia.


Niin, isäni Pentti. Tällä nyt vaihtuvilla suunnitelmilla kiertyneellä purjehduksella hän purjehti mukana lähes puolet matkasta, n. 900 mailia. Airistolta Klintholm Haveniin ja Simrishamnista Kärdlaan. Tämä viimeinen legi poikki Itämeren oli jo haasteellisempi, mutta myös loistavaa purjehduksen iloa. 

Kuinka monet kerrat isäni on tullut mukaan näille kipparin purjehduksille. Ja kuinka monesta paikasta hän astunut kannelle ja myös lähtenyt purjehduksen jälkeen kotimatkalle. Itämerellä on vaihtopaikkoina olleet mm. Maarianhamina, Tukholma Tallinna ja monet muut Viron satamat, Liepaja, Simrishamn useasti, Gedser Tanskassa.

Hauskoja sattumuksiakin on ollut matkan varrella. Pentti lähti kerran Haapsalusta Tallinnaan ja parin tunnin jälkeen tuli soitto kännykkääni: hei, voisitko tuoda passini tänne Tallinnaan. Kävin bussilla edes takaisin Tallinnan bussijaamalla viemässä passin, jota silloin vielä ehdottomasti tarvittiin. Sinikka oli tulossa parin päivän jälkeen Haapsaluun.

(Erään toisen kerran Sinikka tuli myös Haapsaluun. Isäni oli tullut Korporströmiin ja meillä oli Sinikan kanssa tarkoitus käydän Gotska Sandöllä. Soitin kotiin torstaina ja sanoin Sinikalle, että tule maanantaina Maarianhaminaan. Perjantaina tuulen kääntyivät ja soitin uudeksi vaihtopaikaksi Hangon, johon voisi tuoda jollan. No, lopulta lauantai-iltana soitin Sinikalle Kärdlasta, että tulekin Haapsaluun, menemme sinne sunnuntaiksi ja jätetään jolla pois kyydistä. Kävimme sitten lopulta lainajollalla Gotska Sandössä.)

Pitkillä purjehduksella isäni legit ovat alkaneet mm. Portugalin Nazareesta (yhdessä Porin purjehduslegendan, Matin kanssa) kuin myös Karibialla Santo Domingosta Dominikaanisessa Tasavallassa päätyen kotiin lähtöön USA:n Neitsytsaarilta. Tuo muuten oli mielenkintoinen tulo. Kun Pentti lensi DomTasiin, ei hänellä ollut USA:n puolelle Puerto Ricoon kuin Esta. Hän käväisi hakemassa ennen purjehdusta Puerto Ricosta San Juanin lentoasemalta viisumin ja hyppäsi saman tien paluukoneeseen. Päiväseltään siis, edestakaisin ja mopokyydillä lentoasemalle.


Yhteisiä purjehduksia ja merimaileja on meille kertynyt lähes yhtä paljon kuin yhteisiä hiihtokilometrejä. No, ehkä niitä kuitenkin enemmän. Kun aamulla saatoin isäni Kärdlan keskustaan Tallinnnan bussille, todettiin, että yhteiset purjehdukset näyttävät toimivan päivä päivältä ja maili maililta paremmin.


Niin, kiitos näistä legeistä.