1.8.2020 Pohjanmereltä takaisin kanaville

01.08.2020

Olen saanut rohkaisevaa palautetta päätöksestä suunnata keula kohti pohjoista. Daphnen purjehduksen aikaan 1940-luvun lopulla Eurooppa oli heräämässä tuskallisesta painajaisesta. Oli iso etuoikeus päästä purjehtimaan kohti valoisampaa tulevaisuutta. Göran Schildt huomasi mahdollisuuden ja lähti kiehtovalla tavalla toteuttamaan unelmaansa.

Harmillisesti tilanne on nyt toinen täällä Euroopassa, kuten koko maailmassakin. Jatkuva epävarmuus korona-epidemian jatkumisesta ja jopa uusien aaltojen suuresta mahdollisuudesta ovat tuoneet tähän Katariinan purjehdukseen stressiä ja hieman levottomuutta. 

En ole yksinpurjehtija. Kyllä täällä näissä satamissa on kohtuullisen turvallista oleskella, puhumattakaan merelläolosta, mutta miehistön saaminen matkalle on hankaloitunut huomattavasti. Parin viikon karanteeni kotimaassa ei luonnollisesti ole houkuttelevaa, vaikka purjehtimaan pääsikin.

Samoin myös suunnitelmat siitä, että etelässä olisi ollut mahdollista lähipiirin viettää aina silloin tällöin joitakin aikoja, ei nyt ole toteutumassa. Espanjassa on rajoitukset lisääntyneet. Vaikka Espanjassa on nytkin Buenos Aires, Marian IV:n Simo viestittää, että ennen kuin rokote on kehitetty, koronarajoitukset pysyvät siellä voimassa.

Eri maiden ollessa kiinni touko-kesäkuussa Ranskan kanavat piti unohtaa. Nyt jo raportoidaan kanavia pohjoiseen matkaavan ja koronan takia kotimaahan palaavan s/y Alman (https://pihipurjehtija.home.blog/) miehistön taholta, että tanskalainen vene oli jouduttu siirtämään rekalla (3000 €) ohi vähävetisisten kanavien. On muuten hauskaa luettavaa tuo Alman purjehdus.


Kirjoitin aiemmin keväällä, että Katariinan purjehdus tulee olemaan erilainen tapa aloittaa eläkepäivät. Olen nyt 1.8. virallisesti eläkkeellä. Tapa on ollut toisiaankin erilainen. Eipä sitä arvannut, mitä maailmassa ja elämässä tapahtuu. Nyt sitten nämä rajoitukset ja epävamuus lopulta helpottivat päätöstä siirtää Katariinan purjehdusta ensi kevääseen.

                                                      _________________

Tiistaina 25.7., kun päätös paluusta oli tehty, suuntasimme aamulla merelle Belgian ja Hollannin väliselle Pohjanmerelle. Olin kysellyt virroista ja tuulista satamakapteenilta edellisenä päivänä ja arvellut tuulta ja varsinkin ennusteita hieman koviksi: 15 länsituulta puuskissa. Hän totesi, että eikös teillä ole purjevene, menoksi vain.

Aluksi kamppailimme laivojen seassa vastatuulessa ja myötävirrassa (korkea ja terävä aallokko) Vlissingenistä länsiluoteeseen koneella 6-7 maillia, kunnes suunta kääntyi kohti pohjoista ja Volvo sai ansaitun levon. Tuuli oli kymmenen metrin luokkaa eikä puuskatkaan olleet 13 metriä kovempia. Aallokko oli sen sijaan jo miehekästä - tai, no henkilöistä.


Oli riemullista lasketella myötävirrassa välillä jopa yli kymmentä solmua purjeet iloisesti vetäen, isossa ykkösreivi, genuaa auki 1/3 osa. 60 mailin taipaleen lopussa tuuli kääntyi hieman liian taakse ja loppumailit Scheveningen täyteen satamaan purjehdimme pelkällä isolla purjeella.


Kiinnityimme ahtaaseen marinaan laiturin suuntaisiksi parkkeerattujen veneiden riviin toiseksi veneeksi. Sopu sijaa antoi, tulipa meidän viereemme sitten kolmaskin vene kylkeen. Suolavesipärskeiden jälkeen suihku maittoi - ja Sinikan paistama kala-ateria.

Seuraavana aamuna virta oli myötäinen jo kahdeksalta aamulla. Sisäpuolinen Dehler 39 lähti samaan aikaan. 24 mailia ja reilu kolme tuntia, mahtavaa menoa. Nyt tuuli pysyi koko ajan sivulla, aallot vain olivat edellisestä päivästä kasvattaneet kokoa. Degerö pomppi pehmeästi merellä, Dehlerkään ei päässyt varttia kauemmaksi karkuun tullessamme IJmuideniin.


Päätimme saman tien jatkaa sulun läpi Amsterdamiin reilut kymmenen mailia. Ja mikä iloisinta, koko matka kanavapurjehtien mukavassa sivumyötäisessä pelkällä genualla 4-5 solmua. Ja välillä olimme edelle isopurjeella ajanutta aamudehleriä!

Yö Amsterdam Marinassa ei kommentteja kaipaa. Iso satama telakka-alueella. Sen sijaan tuolta laajalta Noord-alueelta pääkanavan rannalta löytyi taiteilijayhteisön vierestä Pllek- niminen paikka (https://pllek.nl/). Istuimme pienellä tapaksella muiden hipstereiden ja chillailijoiden joukossa.


Seuraavana aamuna kävin näyttämässä Webastoa Orange Marinen laiturissa ilman sanottavaa tulosta. Päätimme jatkaa kanavamatkailua Sinikan lähtöön saakka ja suuntasimme IJselmeerin länsirannalle Enkhuizeniin.

Olipa hieno päätös. Upea kaupunki pikku kujineen ja kanavineen, talot jopa 1600-luvulta peräisin. Myös junayhteys Schipholiin vain reilun tunnin kestävä. Nämä sisämeret ovat olleet aikanaan osa Pohjanmerta ja Enkhuizen Hollannin laivanvarustuksen ja meriliikenteen keskus. Nyt kaupungissa on satoja purjeveneitä useassa eri satamassa.

Sinikka lähti eilen perjantaina Suomeen. Satamamme on aivan juna-aseman vieressä. Huomenna saan uuden miehistön jäsenen pariksi viikkoksi. Sunnitelmana on purjehtia säiden salliessa ensin Helgolandiin ja sieltä sitten Saksan ja Tanskan meren puoleista rantaa pitkin Tanskan salmiin. Voi jopa olla, että pujahdamme Daphnen vanaveteen Limfjord-vuonolle Pohjois-Jyllannissa.