9.7.2021 Edelleen Saaristomerellä
Jos on Jurmo omassa lajissaan hienoimpia saaria maailman upeimmassa saaristossa (onhan tuo Karibian meren saaristokin kyllä jotain), niin samaan sarjaan kuuluu Seilin saari Nauvon pohjoispuolella. Erikoisen ja jopa dramaattisen historian henki elää yhä saaressa. 1600-luvulta alkaen saari toimi spitaalisten ja mielisairaiden eristettynä hoito- ja kuolinpaikkana. https://www.visitseili.fi/fi/historia/
Katariinan purjehdukset jatkuivat vanhempi-lapsi teemalla, kun tyttäreni Elina ja hänen tyttärensä Kaisa saapuivat Airistolle. Tai, miten sen nyt haluaa ajatella. Olihan meitä nyt aluksella neljä sukupolvea Niekkoja Amin jatkaessa mukana.
Oli luvattu virkeää länsi-lounaista tuulta. Irroitimme köydet ja koneilimme muutaman mailin avoimille selille. Penskärin kohdalla saimme purjeet vetämään ja kimmeltävässä auringon kilossa kiidimme yli kauniin Saaristomeren ulapan illaksi Högsåraan. Olipa hieno purjehdus.
Markku ja Taru järjestivät Adan kartanolla miehistölle saunaillan. Vene jätettiin Keijsarshamniin Leifin laituriin, kylän puoli näytti olevan täynnä. Tällaisella kelillä suositut paikat täyttyvät nopeasti iltaan mennessä. Myös Helsingholmen näytti olevan aivan täynnä.
Aamulla käväisimme hyvin varustetussa Keijsarshamnin sataman kaupassa pienellä täydennysostoksella. Tuuli luoteesta ja heti satamasta päästyämme nostimme purjeet ja suuntasimme vajaan kymmenen mailin päähän Tunhamnin lammassaarelle.
Parin tunnin jälkeen kiinnityimme peräpoijuun. Tunhamnissa saimme savustettua ahventa. Pitkälläänolosekunnin jälkeen kiersimme luontopolun. Saaren kiertävältä polulta avautuu upeita maisemia Saaristomerelle. Yöksi tuuli nousi sen verran kovaksi ja ainosta lahteen osuvasta koillisen suunnasta, että irrotimme köydet laiturista ja jäimme poijuun redille.
Torstaina tuuli edelleen mukavasti koillisesta. Aurinkoisessa ja kimaltelevassa laineikossa (saaristossahan ei aallot juurikaan pääse nousemaan) otimme muutamia hyvin nostavia kuuden solmun luoveja suuntana Gullkrona, jonne saavuimme kolmen tunnin purjehduksen päätteeksi.
Kipparin tehdessä puhdetöitä muu miehistö kierteli tuossa siistissä ja mukavassa saaressa iltapäivän. Erikseen on mainittava Gullkronan huusit. Ne ovat rakennettu ja hoidettu ensiluokkaisesti. Oikeaa satamarakentamista syvä pää edellä.
Perjanataina motoroimme takaisin Airistolle (Spa?), josta Ami, Elina ja Kaisa lähtivät virkistävän purjehduksen jälkeen kohti Jyväskylää. Kippari jatkoi helteisessä säässä takaisin Pansioon.
JA MITÄ TAPAHTUI!
Markku oli Högsårassa vihjannut Savander-nimisestä lämmitinkorjaajasta. Olin soittanut miehelle ja hän oli luvannut tulla jopa veneelle katsomaan Webastoa. Sovitusti kello viideltä Heikki Savader saapui Pansioon.
Koko viime- ja tämän alkukesän renaillut, Hollannissa suurta vaivaa aiheuttanut rakkine SAATIIN kuntoon. Wallaksen huoltopäällikkönä toiminut Savander tutki yleismittarin kanssa johtoja ristiin rastiin (itse olin mittaillut näköjään vain rastiin) ja kuinka ollakkaan, valetulta liittimeltä näyttäneen osan sisältä löytyi viallinen johto. Uusi liitin ja lämmitin on nyt parin testikäynnistyksen jälkeen edelleen toimiva.
Tässä yhteydessä on mainittava toinenkin venetarvikemaailman ihme. Soitin muutama viikko sitten Maritimiin ja tiedustelin, olisiko tarvitsemaani pääkytkintä mahdollisesti liikkeessä, kun verkkokaupasta ei löytynyt. Kyllä on, sanoi Arto Puska. Kuinka saisin sen Jyväskylään. No, hän lähettää sen, kunhan maksat sen verkkokauppaan ja laitat kuvan kuitista. Seuraavana aamuna juodessani aamukahvia, Postin auto tuli tuohon kadulle. Avasin oven ja sanoin, että lähetys on varmaan minulle. Tilaamani osa saapui alle vuorokaudessa. Hyvää palvelua!