26.8.2021 Suomen mantereen eteläisin kallio
Katariina laskeutui 11.8. keskiviikkona takaisin Pansion Marinan satama-altaaseen. Saman päivän aamuna Hannu Översti tuli perävetolaitteen kanssa satamaan ja kello 13 vetolaite, moottori ja uusi kauluskumi olivat paikallaan. Ammattimaista toimintaa.
Olin saanut määräyksen laskea vene vesille vielä uudelleen. Tarkoituksena ei kuitenkaan ollut palata aiempiin suunnitelmiin. Sinikka oli aloittanut työt. Oli vain ajatus hieman jatkaa kautta, joka oli niin ikävästi jäänyt kesken. Kuten kirjoitin edellisessä blogissa, kolmatta kertaa ei ole tulossa.
Laittelin selkävaivaisena itsekseni Katariinaa merikuntoon. Alavantit, puomi ja purjeet piti rikata uudelleen. Onneksi masto oli paikallaan. Pari päivää tuossa hommassa sitten meni. Sinikka tuli Ruissalon rantaan perjantaina ja yksi autollinen (uusi Yaris - meillä) ylimääräistä tavaraa lähti lauantaina Jyväskylään.
Sunnuntaina toteutui sitten kipparin suuri pitkäaikainen haave. Purjehdin mahtavat kolmisen mailia etelään - Vepsän saarelle. Saarihan osoittautuikin mainettaan huomattavasti mukavammaksi paikaksi. Tosin rauhallisuuteen saattoi vaikuttaa se, että Katariina oli ainut vene koko satamassa. Sain varattua saunan, kiersin hienon luontopolun, käväisin upealla näköakalliolla ja lämppärin toimiessa nukuin rauhallisen yön.
Olin vaihtanut uuden siipipyörän koneeseen ja tiiviste tihutti kiristämisestä huolimatta tipan silloin tällöin pilssiin. Ajelin S-Mariniin Hirvensaloon ja hankin uuden tiivisteen. Tihkuminen loppui, saattoi myös auttaa, että kiristelin vielä kaikki letkut uudelleen.
Konehybridillä jatkoin sitten Airistolta aina Hiittisiin saakka. Sää oli muuttunut alkukesän helteistä syksyisen matalapaineiseksi. Kävin Kasnäsissa kaupassa. Sade oli jo alkanut ja kun olin tulossa läheisen mk-Kifskärin laituriin, tuli vuosisadan rankkasadekuuro päälle, luonnollisesti.
Seikkailin muutaman päivän Hiittisten tienoilla. Örössä nautin (kalliin, mutta hyvän) lounaan ja sitä ennen kiersin molemmat saaren luontopolut. Varsinkin sininen, eteläinen lenkki oli osittain uutena mukavan vaihtelevan merellinen. En jäänyt Öröseen, vaan jatkoin pari mailia etelään, mk-Ådskäriiin, jossa vietin taas ainoana veneenä tuulisen yön. Tuulta oli välillä reippaasti, 16-18 m/s etelästä.
Tuulen kääntyessä lounaaseen laituri ei olisi ollut ennää suojainen, joten purjehdin takaisin suojaiseen Kifskäriin. Onneksi, sillä taas toteutui nuo samaiset kovan tuulen lukemat. Seuraavana päivänä sain upean purjehduksen Hankoon. Tuuli oli kymmenen metrin luokkaa sivulta, mutta Tulliniemen kulmalla puhalsi jo 14 metriä sekunnissa. Itämeren portissa pyysin apua kiinnittymiseen ja se onnistuikin hyvin.
Etelän seikkailut jatkuivat: Tein ensi kertaa vaelluksen Suomen mantereen eteläisimpään paikkaan, Tulliniemen läntisille kallioille. Suorastaan viehättävä luontopolku johti tuonne pienelle kivipaadelle, jota mereltä käsin on tullut silmäiltyä reilut parikymmentä vuotta, mutta nyt sitten jalan. Edestakaista matkaa Itäsatamasta kertyi yhteensä 13 kilometriä, itse luontopolku oli 7 km pitkä.
Hangosta purjehdukset jatkuivat myötäisissä tuulissa ja perjantaina välillä aurinkoisessa säässä ensin Matgruvanille ja sen jälkeen toiseen mk-satamaan Barösundiin. Ennen kuin saavuin perille, odottelin synkän ukkosrintaman ylimenoa ja sainkin vain pienen saderipauksen päälleni.
Viime sunnuntaina ajoin Katariinalla Inkoon vierasvenesatamaan. Vene jää toistaiseksi sinne. Vaikka taas koin joitain upeita purjehduspäiviä, kipinä matkapurjehduksiin on tällä hetkellä lähes sammunut. Ihmeellistä kyllä, hämmästelen sitä itsekin. Purjehdus, veneessä asuminen, manööverit ja koko vene-elämä sujuvat kyllä mutkattomasti, yksinkin, mutta nyt tuntuu kaikki jotenkin tyhjältä.
Inkoon Tähtelässä valmistettu vene on siirtynyt Degerö Boatsin myyntilistalle. Pitkää matkaa varten varusteltu vene odottaa uusia purjehtijoita. Tämän hetken tunnelmilla kippari siirtyy nyt saaristoseikkailuihin Saaristomerelle tai H-venepurjehduksiin pohjoiselle Päijänteelle.
Jos ovat vastoinkäymiset Katariinan kohdalta olleet kuitenkin kohtuullisia, näin ei ole kaikkien matkapurjehtijoiden laita. S/y Omahan seikkailut päätyivät paluumatkan väliaikaiseen keskeytykseen Australiassa - ja suuriin vaikeuksiin:
https://syomaha.blogspot.com/