14.7.20221 Nynäshamn - taas kerran
Kirjoitan tätä Nynäshamnin tuttuakin tutummassa kuumassa satamassa. (Jossa koronasta ei ole oikeastaan tietoakaan. Meillä kuitenkin ovat passit Kannassa).
Jos viime kesänä ensimmäinen legi oli Utö-Utö (Ruotsi), niin tämän vuoden varsinainen purjehdus oli lähes tuon toisinto. Purjehdimme Sinikan kanssa eilen Ahvenanmaalta, Storogskärin Mk-satamasta 86 mailia etelä-lounaaseen, Ornön etelälaguuniin, joka sijaitseen muutaman mailin Utöstä pohjoiseen ja laskimme ankkurin illalla paikallista aikaa 23.00.
Tarkoitus oli tulla suoraan Nynäshamniin, mutta Sandhamnin jälkeen inhottava itä-svelli pyöritti venettä yhä hurjemmin. Tuuli ei jaksanut oikein enää vetää ja kääntyi liiaksi taakse. Pujahdimme läheltä Biskopsötä kivien välistä sisäväylälle ja sieltä sitten 15 mailin päähän Nysästä. Eilen kone auttoi 1400-1500 kierroksella purjesettiä, tänään tulimme virsarilla loput 15 mailia.
Viime viikko kuitenkin purjehdittiin Annin ja tyttöjen kanssa vielä Saaristomerellä. Nyt sitten kaikki lapsenlapset Villeä lukuunottamatta saivat viettää helteisiä kesäpäiviä uiden ja merellisistä maisemista nauttien. Kiersimme ensin tutun Gullkronan täyden sataman kautta Mk-Tammoon. Grillausta ja saunomista, kuten kesällä kuuluukin.
Torstaina palasimme takaisin Airiston hotellille, joka on tullut kipparille enemmän kuin tutuksi tänä kesänä. Se on kuitekin ollut oiva paikka miehistövaihdoille. Autolla pääsee kätevästi meren äärelle, eikä tarvitse jonottaa lautoille.
Ennen paluuta vietimme kuitenkin upean iltapäivän Sandön hiekkarannan edustalla. Viimeksi kun olimme siellä Neten ja Niilon kanssa, ankkurissa oli muutama vene. Nyt vain yksi. Kun on viettänyt paljon ankkuriöitä, jopa viikkoja, täytyy ihmetellä, että tapa ei ole yleistynyt Itämerellä. Poikkeuksena on ollut Seilin lahti, jossa on aina useita veneitä redillä.
Kesän ja meren riemua!
Niin, että onko motia löytynyt? Se on yhä hakusessa. Suunnitelmana on seurata Daphnen vanavettä nyt aluksi ainakin Göta-kanavalle. Göteborgissa on sitten taas aika tehdä seuraava siirto. Lupailin kyllä Sakarille Pohjanmerta, kun kerran toi kartatkin Katariinalle. Se ehkä jossain muodossa toteutuu.
Toissailtana Storogskärissä juteltiin naapuriveneen kanssa ja ihmeteltiin, mikäs päivä se nyt tänään on. Samalla naapurin kipparitar totesi, että on mukava, kun välillä näin loma-aikana ei muista viikonpäivää. Ajattelin, että näinpä. Puhumattakaan siitä minne on menossa ja millä aikataululla.
Aikataulusta puheenollen, s/y Annina on ehtinyt jo pitkälle Euroopan rannoilla. Mukava seurata heidän purjehdustaan. Muistan itsekin ensimmäisellä Pintan purjehduksella kirjoittaneeni samantyylisesti. Kaikki on uutta. Annina pariskunta, Tapio ja Maria tuntuvat viihtyvän Maestrossaan. https://syanninablog.com/blog/